Jotenkin yritän palata todellisuuteen eilen illan ja viimeyön reissusta sisarhennon luota. Suutelua, koskettelua ja seksiä.  Huikea tunne kun kaksi intohimon kyllästämää ihmistä ei vaan voi pitää näppejään erossa toisesta, todellisuus hämärtyy ja vain sillä on siinä hetkessä jotain merkitystä. Toisen katseesta näkee intohimon, tuoksu tutuu vastustamattomalta, hymy viettelevältä, sanoja ei juurikaan tarvita ja tunnit tuntuvat minuuteilta kun nautimme toisen läheisyydestä. Vartalotkin painautuvat vastakkain kuin ne olisivat tehty toisilleen, kaikki tuntuu sopivan täydellisesti yhteen.  Jossain vaiheessa iltaa tekstiviesti vaimolta palauttaa minut hetkeksi maanpinnalle, lapsi kotona on loukannut itsensä mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, jotenkin tuntuu että tuon piti kuulua käsikirjoitukseen.

Tätä nyt kirjoitellessa, tunnen paidan kauluksesta ajoittain miedosti pöllähtävän sisarhennon hajuveden tuoksun, se palauttaa minut noihin hetkiin. Kohta paluu avioarkeen taas koittaa, ensimmäiseksi pitää muistaa laittaa paita pesuun ja varautua kysymyksiin työreissun tapahtumista, jatkuva varuillaan olo tekee tästä inhottavaa mutta kun toisella puolella on nuo hetket ja nuo tunteet niin en voi vastustaa sitä. Jopa se, että mokaisin jossain kohdin ja jäisin kiinni uskottomuudesta tuntuu jossain määrin houkuttelevalta. Silloin se ainakin pakottaisi tekemään päätöksiä jatkosta. Oikeastaan ainoa asia miksi haluan pitää kulissia yllä on lapset. Haluan heillä olevan vanhemmat lähellä niin kuin minulla oli lapsena, enkä voisi kuvitella olevani vain jokin viikonloppu isä heille.

Tänään lehdessä oli parisuhde vinkkejä, tuokin on kuin se olisi kuulunut käsikirjoitukseen, no, yritän noilla opeilla lähteä tästä viimeisestä huolimatta korjaamaan suhdettani vaimooni, vuosia olen yrittänyt löytää keinoja siihen, koska kaikesta tästä huolimatta toivon, että vielä joskus voisin kokea samanlaisia hetkiä ja tunteita hänen kanssaan, en tiedä onko se enää mahdollista mutta se olisi paras ratkaisu jota kuitenkin kannattaa tavoitella.