Lähes viikko oltiin sisarhennon kanssa tiiviisti yhdessä, vietin öitä hänen luonaan ja liikuttiin yhdessä kun tähän saatiin hyvä mahdollisuus minun puoleltani. Itse asiassa ajattelin suhteen päättämistä tämän yhdessäolo jakson jälkeen, se on nimittäin lipsumassa huolestuttavasti niin tunne pitoiseksi ja hän on aika kiinni minussa. Enkä ole täysin varma, että onko hän se mitä haluan mutta en minäkään pysty hänestä helpolla luopumaan, enkä enää tiedä miten sen sivistyneesti tekisinkään, eli soppa on keitetty ja siinä uidaan syvällä.

Olen lähdössä perheeni kanssa Juhannuksen viettoon mutta sitä ennen vastoin järkeä tunteiden ohjaamana kävin sisarhentoa ruokatunnilla tapaamassa. Tällä kertaa vain suudeltiin, halailtiin ja kosketeltiin euforisessa tunteessa, miten sekin voi tuntua niin hyvälle. Jos vain rakasteluun olisi ollut aikaa niin mikään ei olisi pidätellyt sitäkään, toisaalta sisarhento on asian suhteen niin arka, ettei hän tunnu tekevän aloitetta. Arvostaisin naisessa tietynlaista itsevarmuutta sanomisiin ja tekoihin. Ajattelin pois tullessani tämän olevan viimeinen kerta kun näin tavataan, minun täytyy tehdä päätös lopettaa suhde katsella jotain muuta. Hänessä on tiettyjä piirteitä jotka ei täysin minua miellytä mutta täytyisikin olla lähes napakymppi nainen jotta tätä näin kannattaisi jatkaa, kumpa vain pystyisin siihen. 

Hitto mikä tunteiden sekamelska jäi äskeisestä lounastapaamisesta sisarhennon kanssa. Miten toisen pienet kosketukset voikaan tuntua niin hyviltä ja se riipivä patoutunut halu lähempään kanssakäymiseen. Se on sitä tunnetta jota haluan, tunnetta että tiedän olevani merkityksellinen, olla olemassa ja haluttu. Sama tunne sekoittaa keskittymisen työhön, ahdistaa, jännittää ja pelottaa se on elämisen ja intohimon tunne, johon kohdallani liittyy näitä lieveilmiöitä.

Kuljimme käsi kädessä, kuka tahansa kaupungilla liikkuva tuttava, sukulainen, naapuri olisi voinut nähdä meidät yhdessä kulkemassa ja halailemassa mutta tuntui silti, että sillä hetkellä on suurempi merkitys kuin mahdollisesti siitä kiinnijäämisen seuraamuksilla, ihmeellistä.

Siitä töihin lähtiessäni tuli ajatus, että mitäs jos joku on nyt minut nähnyt, jään kiinni ja minut jätetään, onhan minulla sisarhento mutta onko se kuitenkaan se mitä haluan vai pelkkä laastari…

Olo on kuin jakomielitautisella tai mitä minä tiedän heidän oloistaan, ei minulla diagnosoitua jakomielitautia ole. Sisarhento on nyt ihastunut minuun, korviaan myöten, puhuu jo höpöjä että miten paljon minä merkitsen hänelle. On minunkin tunteet häntä kohtaan syventyneet, ikävä mennä jarrut päällä toppuutellen, voisinpa päästää tunteet täysin valloilleen. Ikävöin ja kaipaan meidän yhdessäolon hetkiä ja odotan jo seuraavaa tapaamista, saan sieltä juuri sitä kaipaamaani läheisyyden tunnetta ja myös tunnetta että on jollekin merkitystä. Voisimmepa viettää yhteistä aikaa enemmän eikä vain lyhyitä satunnaisia tapaamisia. Seksiin tämä juttu ei perustu, muutama kerta sitä on ollut ja toki sitä paljon haluamme mutta olemme tapailleet vain niin lyhyitä hetkiä ja harvoja kertoja, ettei siihen ole ollut aikaa. Miehistä itsetuntoa kieltämättä kohotti jo niistäkin saamani rakastelutaitojeni kehu. Tuntuu vaan vähän asiat mutkistuvan, salainen rakastajattareni rupeaa omissa ajatuksissa saamaan suuremman merkityksen kuin ehkä pitäisi.

Mikä tästä nyt niin jakomielisen tekee no se, että eilen harrastaessamme seksiä vaimon kanssa tuli tunne että ketäköhän tässä oikeastaan enää eniten pettää, vaimoa, sisarhentoa vai itseään. Vaimon kanssa jaan kaiken arkeen liittyvät rutiinit ja rakkauden tunnepuolen haen sisarhennolta, lisäksi kaikki muut deitit ja kirjetutut vie osansa. Saa nähdä minkälainen suhdesoppa tästä taas kehittyy, edellinen vastaavanlainen tunteita herättävä salasuhde kesti puolitoista vuotta, siitä selvittiin kuivin jaloin. Tässä rupeaa olemaan paljon samoja piirteitä, ainut vaan me asuttiin silloin eri kaupungeissa, nyt kiinnijäämisriskikin on paljon suurempi. Olen pohdiskellut taas viimeaikoina enemmän avioeroa ja sen vaikutuksia, varmaan aika todennäköinen vaihtoehto mutta mikä on sitten ajankohta, vai olisko kuitenkin jokin keino pelastaa avioliitto?

Jotenkin yritän palata todellisuuteen eilen illan ja viimeyön reissusta sisarhennon luota. Suutelua, koskettelua ja seksiä.  Huikea tunne kun kaksi intohimon kyllästämää ihmistä ei vaan voi pitää näppejään erossa toisesta, todellisuus hämärtyy ja vain sillä on siinä hetkessä jotain merkitystä. Toisen katseesta näkee intohimon, tuoksu tutuu vastustamattomalta, hymy viettelevältä, sanoja ei juurikaan tarvita ja tunnit tuntuvat minuuteilta kun nautimme toisen läheisyydestä. Vartalotkin painautuvat vastakkain kuin ne olisivat tehty toisilleen, kaikki tuntuu sopivan täydellisesti yhteen.  Jossain vaiheessa iltaa tekstiviesti vaimolta palauttaa minut hetkeksi maanpinnalle, lapsi kotona on loukannut itsensä mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, jotenkin tuntuu että tuon piti kuulua käsikirjoitukseen.

Tätä nyt kirjoitellessa, tunnen paidan kauluksesta ajoittain miedosti pöllähtävän sisarhennon hajuveden tuoksun, se palauttaa minut noihin hetkiin. Kohta paluu avioarkeen taas koittaa, ensimmäiseksi pitää muistaa laittaa paita pesuun ja varautua kysymyksiin työreissun tapahtumista, jatkuva varuillaan olo tekee tästä inhottavaa mutta kun toisella puolella on nuo hetket ja nuo tunteet niin en voi vastustaa sitä. Jopa se, että mokaisin jossain kohdin ja jäisin kiinni uskottomuudesta tuntuu jossain määrin houkuttelevalta. Silloin se ainakin pakottaisi tekemään päätöksiä jatkosta. Oikeastaan ainoa asia miksi haluan pitää kulissia yllä on lapset. Haluan heillä olevan vanhemmat lähellä niin kuin minulla oli lapsena, enkä voisi kuvitella olevani vain jokin viikonloppu isä heille.

Tänään lehdessä oli parisuhde vinkkejä, tuokin on kuin se olisi kuulunut käsikirjoitukseen, no, yritän noilla opeilla lähteä tästä viimeisestä huolimatta korjaamaan suhdettani vaimooni, vuosia olen yrittänyt löytää keinoja siihen, koska kaikesta tästä huolimatta toivon, että vielä joskus voisin kokea samanlaisia hetkiä ja tunteita hänen kanssaan, en tiedä onko se enää mahdollista mutta se olisi paras ratkaisu jota kuitenkin kannattaa tavoitella.