Viimeisiä työpäiviä viedään ja järjestelyt, sekä yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja mahdollisille tuleville asiakkaille työpaikan vaihdosta tiedottaminen jatkuu. Työpöytä ja seinät näyttävät kolkoilta kun kaikki paperipinkat, lippuset ja lappuset on pääosin laitettu turva hävitykseen ja roskiin. Tuntuukin jo vieraalta istua tässä, viimeisiä kertoja katselen työhuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa, ei sillä että siinä jotain erityistä katseltavaa olisi mutta tuttu näkymä, jossa niin monet kerrat on ajatuksia ja silmiä leputeltu erilaisissa mielentiloissa.

Hienoa huomata, että etenkin naispuoliset vastaavat työpaikan vaihtamiseen onnitteluilla ja onnen toivotuksilla. Vähän olen yllättynyt omiin tunne reaktioihin, kun ei edelleenkään esiinny sen kummempaa haikeutta, eikä toisaalta suurempaa jännitystäkään uusia työtehtäviä kohtaan. En kuitenkaan halua ajatella, että tämä olisi jotain lopullista etten enää olisi tekemisissä noiden mukavien ja vähemmän mukavien työkavereiden kanssa, business maailma on vaan sellasta, että ei koskaan pidä sanoa ei koskaan, eikä missään tapauksessa polttaa siltoja takana. Tietoisuus siitä, että noista kavereista ja tästä firmasta kuuluu ehkä vielä, varmaan vaikuttaa tuohon. Nyt siintää lähinnä loma lapissa ja lasten kanssa oleilu päälimmäisenä mielessä, tai oikeestaan ennen tuota, tekisi spontaani ja raju seksi huikeen hyvää, on nimittäin niin käsittämätön määrä seksuaalista energiaa varastossa odottamassa vapautumistaan. Kait se jäähyväisten tuoma ikävä purkautuu osaltaan sitten näin.